Jo ennen Georgian matkaa oli käynyt mielessä, että voisimme Georgiasta käsin piipahtaa naapurimaan Armenian puolelle, jos reissu olisi suht helposti toteutettavissa. Pian Tbilisin retkitarjonnasta silmiimme osuikin retki Armenian pääkaupunkiin Jerevaniin. Pitihän houkutukseen tarttua, kun näin lähellä kerran jo oltiin. Olimme hurjalla päällä ja ostimme retken, jossa yhden päivän aikana matkataan Jerevaniin, kierretään kaupungin päänähtävyydet ja huristellaan vielä takaisin Tbilisiin. Yhteen suuntaan matkan kesto on noin kuusi tuntia!
Lähdimme liikkeelle tilataksilla Meidan-aukiolta aamuhämärissä. Retkikuntamme koostui meistä kahdesta, kahdesta hollantilaisesta sekä yhdestä britistä. Meitä luotsasivat paikallinen opas sekä autokuski. Varsinkin hollantilaismies osoittautui hulvattomaksi seuramieheksi ja oli mukava tutustua kanssaretkeilijöihin päivän aikana. Monta hauskaa tarinaa vaihdettiin uusien tuttavuuksiemme kanssa.
Tbilisistä ajoimme etelään päin tunnin verran, kunnes tulimme maiden rajalle. Jouduimme molempien maiden rajalla poistumaan autosta ja kävelemään rakennuksen halki, jossa jonottamisen jälkeen virkailija katsoi passimme. Pahempaa ruuhkaa ei ollut, joten tämä sujui kohtuullisen kivuttomasti.
Armenian puolella pysähdyimme heti huoltsikalle vaihtamaan rahaa, ostamaan eväitä ja piipahtamaan toiletissa. Ajatuksissani menin rykimään väärää ovea, kun luulin meneväni naisten vessaan. Oven takana olikin tyhjää siis vain takapihaa ja sain kiukkuisia mulkoiluja sekä tuohtunutta marmatusta osakseni tuimailmeiseltä siivoojatädiltä. Luulen, että olin onnekas, kun en ymmärtänyt armeniaa, sen verran kitkerältä täti vaikutti kielimuurista huolimatta.
Matka jatkui Armeniassa kuskimme ajaessa paikalliseen tapaan erittäin reippaanlaisesti pitkin mutkaista ja paikoitellen pomppuista tietä. Jos mahdollista, niin tuntui, että ajotapa Armenian puolella oli astetta vielä georgialaistakin reaktiivisempaa sekä tiet huonommassa kunnossa. Toisen auton takana ei kertakaikkisesti voinut ajaa hetkeäkään, vaan auto oli ohitettava, oli näkyvyys tai ruuhkatilanne, millainen hyvänsä. Olen inauksen hurjapää itsekin, mutta myönnän, että pari kertaa oli helpompi vain sulkea silmät ja toivoa parasta.
Matkalla Jerevaniin pysähdyimme ihmettelemään todella vanhaa Sanahinin luostaria Lorin provinssissa. Luostari on perustettu 900-luvulla hienolle paikalle korkealle vuoren rinteeseen. Itse luostari oli tarkoituksenmukaisesti sisätiloiltaan erittäin askeettinen ja koristelematon, sillä siellä on ollut tarkoitus keskittää ajatukset vain ja ainoastaan korkeamman palvomiseen.
Myöhemmin pysähdyimme myös patsaan luona, joka esitti kolmea kaverusta kuuluisasta elokuvasta nimeltä Mimino. Suositussa komediassa vuodelta 1977, armenialainen ja georgialainen tapaavat Moskovassa ja kokevat yhdessä monenlaisia seikkailuja.
Tässä kohtaa opas informoi meitä siitä, että armenialaisilla on isot nenät ja he ovat kansana kuulemma ylpeitä kookkaista tuulenhalkojistaan. Armenialaista heppua esittävän patsaan nenää sitten piti porukalla ihmetellä ja valokuvata. Tulipa patsaalle armenialaisiakin paikalle ja saimme yhteisen kielen puuttuessa iloisen pantomiimiesityksen nenän mittasuhteisiin liittyen.
Jerevaniin päästiin perille kuuden tunnin ajomatkan päätteeksi. Ensin ajoimme katsastamaan kaupunkia vartioivan vaikuttavan kokoisen Äiti Armenia -patsaan.
Patsaan juurelta avautui näköala alas kaupunkiin, joka näytti jatkuvan silmänkantamattomiin. Kaupungin takana näkyi Ararat-vuoren hämyinen siluetti.
Jerevanin kaupungissa kierreltiin jonkun aikaa ja päädyttiin Cascades-monumentille. Monumentti on tehty Neuvostoliiton vallan aikana 1970-luvulla ja valmistettu kalkkikivestä.
Nyt alkoi jo maha kurnimaan ja sattumalta bongasimme libanonilaisen ravintolan aivan Cascades-monumentin liepeiltä, jonne myös muu retkiseurue innostui lähtemään mukaan. Tabouleh ja muut libanonilaisen keittiön herkut maistuivat raikkailta ja piristivät meitä reissussa jo hieman rähjääntyneitä nälkäisiä turisteja. Siinä ravintolan ulkoterassilla istuessamme, mietimme, että kaupunginosa ja miljöö olisi yhtä hyvin voinut olla jostain eurooppalaisesta kaupungista.
Jerevan tuntui muutoinkin olevan aikamoinen sekoitus neukkumaista arkkitehtuuria mahtailevine monumentteineen yhdistettynä eurooppalaiseen vähemmän liioittelevaan muotoon. Toki Jerevanissa oli paikoitellen vahvana myös rähjäromantiikka, joten hyvällä syyllä voi kaupungin kuvailla tarjoavan jokaiselle jotakin.
Lounaan jälkeen saimme lisää vapaata aikaa ja suuntasimme paikallisille markkinoille ihmettelemään monenmoisia myyntiartikkeleita. Meitähän oli jo matkan varrella valistettu, että armenialaisilla on isot nenät ja markkinoilla näimme myynnissä olevan silmälasitelineitä, joissa lasit sai lepäämään ison nenän päälle. Mielestäni tämä kertoo armenialaisten hyvästä itseironian tajusta. Markkinoilta taisimme kotiuttaa vain yhden lippalakin, vaikka jälkeenpäin jäi harmittamaan, miksemme tinganneet hienoa shakkilautaa mukaamme sieltä, valikoimaa nimittäin oli runsaanlaisesti.
Lopuksi kävimme vielä pyörähtämässä Freedom Squarella, joka melkeinpä mykisti meidät mahtailevuudellaan sekä suihkulähteiden tanssilla. Jerevania sanotaan Pink Cityksi johtuen rakennuksiin käytetyn kiven väristä ja varsinkin auringon aloitellessa laskeutumistaan tuntui koko Freedom Square alkavan hohtaa vaaleanpunertavana.
Aukiolla oli alkamassa jokin isompi tilaisuus ja sinfoniaorkesteri harjoitteli lavalla samaan aikaan, kun ihastelimme paikkaa. Selvästi jotain taikaa oli ilmassa upeiden sävelten soidessa ja ihmisten nauttiessa päivän viimeisistä auringonsäteistä suihkulähteiden ympärillä.
Kotimatka oli pitkä, mutta onneksi oli pimeää eli ei tarvinnut kauhistella kuskin ajotapaa, sillä paljoa ei nähnyt. Kaikki kunnia kuskillemme, hän ohjasi meidät turvallisesti mennen tullen pitkän taipaleen Tbilisistä Jerevaniin ja takaisin.
Kun Tbilisi on charmikas, keskiaikainen kaupunki, jossa taloja koristavat puuparvekkeet, niin Jerevan on pröystäilevä Neuvostoajan mammutti. Vaikka kaupungit ovat varsin erilaiset, oli hienoa päästä tutustumaan kumpaankin, jollain jännällä tavalla ne jopa täydensivät toisiaan. Oppaan kertoman mukaan georgialaisten mielestä heidän maassaan on parempaa viiniä ja paremmat lihavartaat kuin Armeniassa, ja armenialaiset taas ovat ehdottomasti vastakkaista mieltä. Georgialainen oppaamme kyllä kuiskasi lopuksi, että jopa hänestä armenialaisten lihavartaat ovat maukkaampia.
Vinkit
Oli kiinnostavaa lukea maiden välisistä eroista ja kuulostaa siltä, että onkin hyvä idea vierailla kummassakin!
Kiva, jos koit postaukseni kiinnostaviksi! Ehdottomasti kannattaa käydä myös Armeniassa. Meillähän oli vain päivän piipahdus, mutta jäi fiilis, että olisin mielelläni jäänyt pidempäänkin. Mutta, jos on vain päivä aikaa, niin pelkkä päiväretkikin tarjoaa yllättävän monipuolisen kattauksen.
Tbilisi ja Jerevan ovat kyllä erilaisia, mutta melkein väittäisin, että Tbilisi on se pröystäilevä kaupunki tai ainakin entisen presidentin mahtipontiset rakennukset; kävelysilta, musiikkitalo ja virastotalo.
Totta tuokin! Jotenkin ne Tbilisin arkkitehtuurin helmet olivat mun mielestä hauskoja ja moderneja, mutta kyllä niissä kieltämättä pröystäilyä ja yritystä olla jotain erityisempää oli. Tbilisi ja Jerevan jäivät molemmat mulle ainakin hyvällä tavalla mieleen – arkkitehtuuristaan huolimatta tai ehkä just siitä johtuen 🙂
Pakko heti tunnustaa, etten otsikkoa lukiessa tiennyt missä ja mikä paikka on Jerevan. Kieltämättä reissu kuulostaa aika HC:ltä, jos yhden päivän aikana ajetaan 2x 6h ja ehditään tutustua vielä kaupunkiinkin, mutta näyttäisi että saitte päivästä paljon irti! Tässähän ihan nousee ajatus, että miksikäs en matkustaisi samoille suunnille. Mielenkiintoisen oloinen kaupunki!
Onneksi ajomatkoilla mennen tullen myös pysähdyttiin, joten ihan yhtä soittoa kuutta tuntia ei tarvinnut autossa istua. Kieltämättä raskas keikka, mutta kaiken vaivan arvoinen. Joskus pitää olla vähän hullu ja meillä osui vielä jotenkin tosi kiva porukka tolle retkelle, joten pitkät ajomatkat hurahtivat siinä uusien ihmisten kanssa jutellessa. Tässä jälkeenpäin kun mietin, niin kyllä tuo retki Jerevaniin teki hienon lisän Georgian muutoinkin antoisaan reissuun.
Pitkä päivä, mutta varmasti sen arvoinen! Kaikkea ei ihan päiväretkellä pääse kokemaan, kuten esimerkiksi tuon Freedom Squaren valoshown illalla, mutta paljon olitte kyllä ehtineet näkemään.
Me kävimme joskus Ohridista luultavasti yhtä pitkällä päiväretkellä Tiranassa ja kyllä siitäkin kaupungista ja matkan varren kylistä ja näkymistä jäi jonkinlainen kuva Albaniasta ja sen pääkaupungista.
Oikealla asenteella pitkistäkin päiväretkistä voi tosissaan nauttia. Onhan siinä hurjasti auton ikkunastakin useimmiten nähtävää 🙂 Tuo Ohrid siintelee omissa haaveissa tällä hetkellä!
Minä suosin myös tällaisia 2 maata yhdellä reissulla -komboja. Viime kesänä teimme Dubrovnikista käsin retket niin Bosnia-Hertsegovinan puolelle kuin Montenegroonkin. Bosnian reissulla meitä oli pieni porukka ja kaikki olivat onneksi tosi rentoja. Opas oli ihan hulvaton ja naurettiin vedet silmissä monta kertaa päivässä. Montenegroon reissattiin isolla bussilla ja se oli erilainen retki. Aika hurja tuo matka-aika Jerevaniin, mutta luulen että itsekin olisin tuolle retkelle lähtenyt 🙂 Hyvä tietää, että Georgiasta pääsee päiväseltään käymään Armeniassa – vaikka hurjan matkan takana onkin.
Me ollaan muuten myös tehty Kroatiasta päiväretki Montenegroon ja se oli ihan huippureissu. Kotor ja Budva sykähdyttivät molemmat. Olisi ihana joskus päästä sinnepäin uudestaan. Jäi mieleen, että Dubrovnikin seudulla oli erinomaiset päiväretkimahdollisuudet!
Hauska nähdä tätä itselle tuntematonta aluetta ja kuulla kokemuksia.
Pitkä päivä teillä kyllä, mutta onneksi oli mukavaa porukkaa!
Ville Haapasalon Silkkitie 30 päivässä -sarja löytyy muuten Yle Areenasta:
https://areena.yle.fi/1-3826514
Georgia on listalla ja kieltämättä on tullut vilkuiltua myös tätä mahdollisuutta yhdistää toinen maa siihen. Tuo ajokulttuuri ei vaan oikein houkuta lähtemään millekään randomkierrokselle. Pitäisi löytää joku luotettava ja rauhallinen kuski : ) Itse ei ehkäpä haluta tuolla ajaa.
Näkemäni perusteella, en uskaltaisi ajaa tuolla itse. Ajokulttuuri on niin erilainen meikäläiseen verrattuna ja toki teiden kuntokin. Seikkailumieltä tarvitaan 🙂
Tuolla olin pari vuotta sitten syksyllä. Cascade portaikon päälle kiipeäminen helteessä oli melkoinen urheilusuoritus. Tuolla on kyllä upeita nuo shakkilaudat. Shakki kuuluu kuulema ihan perusopetukseen kouluissa ja Armeniasta tuleekin maailman huippuja shakin pelaajia. 😊
Mua jäi oikeesti kaivelemaan se, etten ostanut shakkilautaa Jerevanista. Ne oli todella kauniita ja se olisi ollut tosi kiva matkamuisto. Ensi kerralla sitten! 🙂